Hifimaailma-artikkelit 30.11.2012 / 11

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

artikkelit kokeilu: Sillä korvalla: Bakoon AMP -11 r -integroitu vahvistin Julkaistu: Hifimaailma 10/2012
Sen ansiosta niiden yhteispaino nousee liki seitsemään kiloon, mitä ei koosta heti pystyisi päättelemään. Rakenteesta seuraa painon ohessa myös termistä poikkeavuutta. Sirouden illuusio syntynee pienestä koosta ja räkin kokonaisilmettä keventävästä designista. Laitteet perustuvat kuitenkin japanilaiseen suunnitteluun ja vahvistimista puheen ollen myös siellä kehiteltyyn, tavanomaisesta poikkeavalla tavalla toteutettuun piirikytkentään, jonka aikaansaama äänellinen todentuntu hämmensi hifikonkarinkin. Bakoonin historia ulottuu vuoteen 1991, jolloin meteorologian tarkkuusmittalaitteita koko 1980-luvun suunnitellut ja musiikintoistosta syvästi kiinnostunut Akira Nagan perusti Japanin Kumamotoon audioalan yrityksen. Kun laitteen sisäinen tilavuus on minimoitu olemattomiin, komponenttien tuottama lämpö johtuu koteloon, joka toimii tavallaan yhtenä kookkaana jäähdytyslevynä. Sekä virtalähteen että vahvistimen komponentit on nimittäin sijoitettu alumiinista jyrsimällä konstruoituihin ?koteloihin?. Virtalähteen kytkin saattaa vahvistimen standby-tilaan, vahvistimen vipstaakilla laite kytkeytyy täyteen toimintavalmiuteen.. sillä korvalla Bakoon AMP -11 R -integroitu vahvistin Teksti ja kuvat Jaakko Eräpuu Aidon äänen jäljillä kuka Jaakko Eräpuu on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta mielenkiintoisia tuotteita. 58 Japanilaisen Bakoon Audion kansainväliseen levitykseen suunnatut tuotteet valmistetaan Koreassa. Niinpä yllätys onkin melkoinen, kun tarttuu kolminaisuuteen nostaakseen sen haluamalleen sijoituspaikalle. Seuraavaksi on kuulemma odotettavissa uudenlainen da-muunnin. Alumiiniin asemoitu Tyylillisesti skandinaviaan tai Mac-maailmaan viittaava Amp-11 R, mustana tai ilman eloksointia alumiinisena, on mukana toimitettavine virtalähteineen ja miniräkkeinen jännä yhdistelmä siroutta ja tuhtiutta. Ensimmäiset kappaleet japanilaiseen SCA-7511 mk 3:een perustuvasta 2 x 15 W integroidusta, jollainen seikkaili viime kesänä Lohjankin suunnalla, rantautuivat Suomeen alkusyksystä, mutta ne löysivät kaikki omistajansa lähes saman tien. Kokeilussa käväissyt yksilö oli näin lainakapine, mistä kiitos sen epäitsekkäälle omistajalle. Bakoonin kansainväliseen mallistoon kuuluvat 11 R:n ohessa EQA 11-R -levysoitinesivahvistin ja BPS-02-akkutoiminen virtalähde. Siellä kootaan täysin omia, joskin emoyrityksen suunnittelemien piirikytkentöjen pohjalta kehiteltyjä, ulkoisesti konservatiivisia japanilaisia laitteita modernimpaa tyylisuuntaa noudattavia kapineita, joiden komponentitkin saattavat poiketa alkuperäisistä. Korean Bakoonin ensimmäinen tuote Amp-11 R on jo ehtinyt kohauttaa hifipiirejä suositun web magazinen hehkutettua sitä tapansa mukaan huolella. No, ei vahvistimen kannella munia paistella, mutta lämmin se on muutaman tunnin päälläolon jälkeen. 11 R ja sen virtalähde on kumpikin varustettu on/ off -kytkimellä. Sen ensimmäinen tuote oli da-muunnin. Seuraavana vuonna valmistui sitten ensimmäinen vahvistin. Bakoonin mallisto on laajennut vuosi vuodelta kattavammaksi ulottuen jopa kaiuttimiin ja kaapeleihin, mutta vasta vuonna 1997 Nagai toi markkinoille ensimmäisen erikoisella SATRI-kytkennällä varustetun vahvistimensa, lempilapsensa, jota hän on sittemmin päivittänyt lähes vuosittain. Bakoonin tuotanto suuntautui täysin kotimaan ja lähialueiden markkinoille, kunnes Koreaan pystytetty tytäryritys, Soon In Chaen luotsaama Bakoon International, aloitti toimintansa vajaat pari vuotta sitten. Koreassa ei kuitenkaan valmisteta Japanissa myytäviä malleja
Se toinen liitinpari on tarkoitettu ainoastaan Bakooniin SATRI-linkillä varustettujen äänilähteiden sisääntuloväyläksi, jonka liitintyyppi, bnc, kertonee jo omaa kieltään siitä, että kannattaa vilkaista manuaalia ensin ja kytkeä vasta sitten. Siis: huomio kiinnittyy soittajien tekemisiin, sovituksellisiin ratkaisuihin, rytmisen etenevyyden mukaansatempaavuuteen, instrumenttien tonaliteetin aidonoloisuuteen ja toki myös jonkin näistä tai jopa kaikkien, puutteisiin. Ei ole pitkään hifin kanssa vehdanneellekaan aivan jokapäiväistä herkkua päästä nautiskelemaan musiikista, joka irtoaa kaiuttimista kuin itsestään soivaksi, aineettomaksi kokonaisvaltaisuudeksi. sillä korvalla Amp-11 R luokiteltaneen integroiduksi vahvistimeksi, sillä sen takalevystä löytyvät kahdet ottoliittimet, joista tosin vain toisten, rca-tyyppisten, avulla pääsee kytkeytymään normihifin maailmaan. Koeponnistussessioiden aikoihin taloon tupsahtaneet 100 dB/W/340 l -perinnepömpelit sai Bakoonilla soimaan järjettömän lujaa ja 94 dB/W-laajakaistatkin riittävän tymäkästi. Minulle kyllä, tuskaisille laumasieluille tuskin. vakioi signaali/kohinasuhteen taajuudesta ja äänenvoimakkuudesta riippumattomaksi, maksimoi kulkunopeuksia ja tekee negatiivisen takaisinkytkennän käytön tarpeettomaksi. Bobo Stenson Trion War Orphans ja uusi Indicum, Iiro Rantalan My History Of Jazz, Renauld Garcia-Fons. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun latasi Terem Quartetin Liven pyörittimen nieluun, mistä se siirtyi Furutech-kaapelia pitkin bitteinä Human Audion da-muuntimen ja sieltä Audio-Tekne-teitse Amp-11 R:n kautta Shindo Lafite -laajakaistojen välityksellä kuuntelutilaan. Illuusio konserttitilanteesta sai hiuksia nostattavat mittasuhteet, kun neljä korkeasti koulutettua, mutta myös luontevasti kahjoa muusikkoa laittoi Bachia, Nino Rotaa, Rimsky-Korsakovia ja Piazzollaa kahdella dombralla, haitarilla ja bassobalalaikalla Leningradin Sinfonikkojen salin lauteilla. Vahvistimen reilu lämpiäminen kyllä viittaa normaalia korkeampiin bias-jännitteisiin. -tyyppistä tykitystä. Parempi ääni tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että musiikki nousee pääosaan ja toistoketju äänitteestä kaiuttimiin ikään kuin suodattuu pois tai menettää merkityksensä sen varjossa. Mikä virtuositeetti, mikä dynamiikka, mikä musiikillisen kommunikaation juhla! Ei tullut journalistin ikävä edes putkivahvistusta, kun hän latoi kelkkaan akustisen herkkupalan toisensa jälkeen. Ottoliitinten valinnan määrittelevä vippakytkin on myös syytä ottaa vakavasti. Cardaksen laadukkaiden kaiutinterminaalien ohessa 11 R:stä löytyy myös toinen ulospääsytie: kuulokeliitäntä. Ettei syntyisi mielikuvaa kivasta pikku vahvaimesta, jolla akustinen pimpelipompeli kuulostaa hyvältä konkarin korvaan, vaihdetaan ääntä kellossa ja otetaan tyypit John McLaughlinin suomenvisiitin kunniaksi hänen uusimmastaan, nimeltään Now Here This, jolla ei sähköä säästetä eikä kiivasta rytmiikkaa tai basson matalaa murinaa pantata. Lafitet huilivuoroon ja 15-tuumaiset koksut kookkaissa koteloissaan tulille. puhtaan kirkkaita musiikillisia ääriviivoja, melodisten linjojen laulavuutta, harmoniset kontrastit kohdallaan, lyömien atakki ja decay just eikä melkein? Sillä viisii, riittikö hehkutus, vai laitetaanko lisää? OK. Ei minkäänlaista hengenahdistuksen tuntua edes basso-osastolla. Entäpä sitten kitaristi David Tornin, basisti Mick Karnin ja rumpali Terry Bozzion nimetön sukellus kokeelliseen rytmimusiikkiin. Mutta ei se määrä, vaan se laatu. En muista nimittäin koskaan kuulleeni parempaa ääntä puolijohdevahvistimesta yhtä kapinetta lukuun ottamatta. Ja niin kuin useimmiten muuallakin, kuulokkeiden kytkeminen mykistää kaiutinlinjan. Mutta mikä ihmeen SATRI. No, afrikkalaisen basistin ja intialaisen rumpalin siivittämä paahto on enemmän sukua jazzille kuin rockille, mutta silti: särmä säihkyy silottamatta, potku laittaa puntit lepatusliikkeeseen. Teknisesti valistumattomana hahmona en kykene tyhjentävään selontekoon sen syvimmästä olemuksesta, mutta kytkennän ideana on kuljettaa signaalia virtaohjattuna tavanomaisen jänniteohjauksen sijaan, mikä yksinkertaistaa signaalitietä ja sitä kautta mm. Kiinnostuneet löytänevät lisätietoa Akira Nagain kehittelemästä SATRI-IC:stä ja sen hyödyntämisen eduista yrityksen kotisivuilta. Tehoa 11 R:n viimeisin kehitysversio pukkaa ABluokassa Exicon MOS-Feteistään 2 x 15 W kahdeksan ohmin kuormaan. Kitara ujeltaa efektilaitteiden myllytyksessä, sähköbasson rouhea rapeus ottaa mittaa pommeja pudottelevasta kolinasta, kaikki tämä ja ajoittainen vaipuminen hälymusikaaliseen transsiin, ei jää hämärinkään nurkka pimeyden ytimestä valottumatta. Tässä vaiheessa voisi mainita myös sen, että koeponnistajan yksinäiset nautiskelun tuokiot katkaissut sosiaalisempi hifihetki, jolloin hyvälaatuiset kuuloelimet omaava harrastajatoveri istahti kuunteluhuoneen soffalle tarkoituksenaan arvioida, mitä isäntä oli onnistunut 59. Eli A-luokkaa hipovaan toimintatapaan. Musiikillisten tapahtumien polttopisteessä Bakoon Amp-11 R:n teholuokka riittää kumppanuuteen lähes kaikkien kaiutinten kanssa, jos nyt tila ei ole halliluokkaa tai jos kuuntelutottumukset eivät suosi ?Reiska & Ola. Ei rokkaa vai. Tarpeeksi rock
Erityisen hyvän säväyksen teki instrumenttien ympärille muodostuva ilma. Vaan kuten tuossa jo aikaisemmin mainitsin, keskimääräistä herkempien kaiutinten ja valtavirtaa väistelevien, huolella valikoitujen musiikillisten taltioiden parissa Bakoon on synonyymi sanalle parhaus. Mutta mikä nyt sitten on se 11 R:ää parempi. Uskoo ken tahtoo. Palikka poikineen. Black Raviolit apuneliöidensä ympäröiminä. info Tasapainoinen tapaus Palataksemme Bakoniin. Minkä selittämättömässä magiassa voittaa, sen suorituksen tasapainoisessa täydellisyydessä häviää. Bakoon Amp-11 R Hinta: Lisätietoja: 5 150 . Turhaan. Ei hassummin liikuteltua ilmaa korulipasta muistuvalta pikku vahvarilta, vaiko. Alan messuilla ja omissa tiloissaan, veljekset virittelevät laitteistonsa haluamaansa iskuun lukuisin erilaisin keinoin ja konstein. En suinkaan yritä uskotella, että Amp-11 R olisi maailman paras ja yleispätevin vahvistin. Kuuntelinhan vahvainta musiikkimateriaalilla, johon osa hifiä harrastavista ja siitä lehdistä lukevista ei koskisi tikullakaan. J.J Cale. (sis.RCK-11-räkin) Stars And Stripes Oy, 050-505880, www.starsandstripes.fi, www.bakoonproducts.com Tekniset tiedot: Mitat (l x k x s): Massa: Teho: Taajuusvaste: Tehonkulutus: Liitännät: 19,5x4x19,5 cm/yksikkö 6,8 kg 15 W @ 8 ohm 10 Hz -- 1 MHz 20 W (tyhjäkäynti), 50 W max 1x rca, 1x SATRI-link. Eikä se kaiutinprojektikaan tainnut ihan metsään mennä. Se ilma instrumenttien ympärillä Pakkohan sitä on kait yrittää säilyttää luontainen arvokkuutensa ja pyrkiä ammattimaiseen analyysiin, vaikka musiikki viekin useimmiten miehen mennessään. Kuulokkeilla tapahtuva äänenlaadun tarkkailu on toinen maailma. Meillä päin kun signaalilähteet on kytketty seinään perusletkuilla ja vain vahvain saa kunni60 an killua vakavasti otettavan jöötin perässä. Levy toisensa jälkeen, akustista ja sähköistä jazzia, lattaria ja pari yllätysvetoa, mm. Flyygelin iskevyys, jousiston säihky, brassien pärinä ja patojen kumu, kaikki kuin tarjottimella, luontevina annoksina kuulijan poimia. Acoustic Zen Krakatoa, Musical Wire Cadence Signature ja HiDiamond 3 kuulostavat jo pelkkinä niminäkin vakuuttavilta, saati sitten koetaivuteltuina. Jäykkää kankea virran kulkea. sillä korvalla hteistyössä puusepän kanssa saaman irti Altecin kuusy sataanelosten e-versiosta julman kokoiseen koteloon istutettuna, johti arvoitukselliseen hiljaisuuteen. Niiden avuksi maahantuoja oli laittanut pleksistä ja parista muustakin synteettisestä materiaalista valmistettuja palikoita. Ja juu, kun asetteli pienempiä mustanpuhuvia cdpyörittimen alle, soundi vaikutti karvan verran fokusoidummalta kuin ilman. AudioTeknen sininen gryokäsitellyillä rhodium-helyillä sai Bakoonin näyttämään parhaat puolensa siinä missä neljään kertaan kiehautetusta erikoiskuparista kasattu HiDiamondkin. Black Raviolit ovat kumimaisesta massasta puristettuja neliönmuotoisia vaimennuspaloja. Bakoonin vahvaimen mukana tupaan tupsahti kolmekin erilaista virtajohtoa ja pussillinen Black Ravioli -vaimennuspaloja. Kaapelointi on toki hifiä harrastavienkin tahojen suosituin seuraleikki heti setityksen jälkeen. Soinnillisesti tykästyin jostain syystä HiDiamondiin, joka muistutti eniten omaani, ainoata bulkkitavaraa järeämpää piuhaa, mitä talosta löytyy. Lupasin kokeilla kaikkia ja pidin lupaukseni. Virtakaapelit eivät sitten olleetkaan mitä tahansa touvia. Bakoonin eri osasten alle laitettuina palat eivät tuntuneet tuovan lisäarvoa toistolle, mutta kun kasasi palikoista massiivisten kaiuttimien alle itämaisen mytologian mukaisen kuvion, jo sinänsä olematon laatikkomaisuus tuntui väistyvän kokonaan. Teknisesti orientoituneet puhuisivat kenties erinomaisuutta hipovasta singnaali/kohinasuhteesta, me muut vetäisimme ehkä esiin kliseisen ilmaisun mustasta taustasta. Virran puhtautta ja värinöiden vaimeutta Bakoonin maahantuoja on kuuluisa twiikkipolitiikastaan. Minun mielestäni SC-7511 mk3, mutta ei sekään aivan kiistattomasti. No comments. Vasta seuraavana päivänä seurasi kommentti, jossa kerrottiin huomion kiinnittyneen erinomaiseen bassokontrolliin ja alimpien riittävän alas kouraisevaan voimaan, joskin myös yleiseen menoon ja meininkiin. Yritin nimittäin yllä olevan hyminän tympäisemänä keksiä edes jotain negatiivista sanottavaa. Eli tiheinkään sointimatto ei sumputtunut ahtaaksi mössöksi. Kuulokkeilla, jopa Gradoilla, pystyi aistimaan saman ilmiön kuin herkillä kaiuttimillakin: musiikki lähtee hämmästyttävästä hiljaisuudesta ja myös loppuu siihen. Siellä kykenee paremmin havainnoimaan kylmän asiallisesti äänitteiden sisällöllisiä ja teknisiä ominaispiirteitä. Niitä löytyy useampaakin kokoa. Siksi niissä maisemmissa harvemmin viihdynkin. Ikävä kyllä, laadukkaimmat luurini eivät suostu ottamaan vastaan normiliitännän tarjoamaa signaalia, kun ovatten tarkoitetut kaiutinliitännästä syötettäviksi sekä AKG 1000 että Jecklinin staatit. Jouduin tyytymään keskikastin Gradoihin, joista en kyllä vastaavaa soundia ollut konsaan kuulutkaan. Jopa klassinen konserttimusiikki kuulosti hyvältä avoimessa hienosyisyydessään